Reissu 2023 Norja
Lysevegen / Trollstigen / Atlantic Road
Uusi vuosi, uudet kujeet! Jälleen on se aika vuodesta, kun Vahanta Bikers MCC:n kesän reissu suuntaa maailmalle. Norjaa ollaan kierretty monelta kantilta ja vielä sinne suunnataan. Tällä kertaa mennään Naantalista yli ja suunnataan eteläiseen ja keskiseen Norjaan.
Kahdeksan urhoollista motoristia kokoontuu perjantaina 7.7.2023 Käyräkuja 30:n kerhotiloissa. Tarkoitus on lähteä ajamaan noin kello 18:00, mutta innokkaimmat on paikalla jo kello 14:00 jälkeen. Ilmassa on jälleen suuren urheilujuhlan tuntua. Onhan nämä reissut hianoja ja odotettuja tapahtumia.
Ensimmäiselle ajopäivälle on suunniteltu helppo siirtymä, ikään kuin verryttelynä, Naantaliin lautalle. Pari sataa kilsaa ajoa ja sitten pääsee jo illalliselle. Siinäpä se eka ajopäivä… Lempäälässä heitti hiukan vettä niskaan, mutta ei viitsitty laittaa edes kumipukua päälle.
Lauantaina 8.7.2023 rantauduttiin Ruåtsiin, Kapellskäriin 6:15. Siitäpä sitten hinkit täyteen bensaa ja tien päälle. Aamu oli lämmin ja päivää myöten se kävi jopa kuumaksi. Reitti kulki Kapellskäristä pikkuteitä Uppsalaan ja siitä edelleen pikkuteitä Hedemoraan ja Sälenin kautta Norjan rajalle. Taukoja pidettiin sopivasti tarpeen mukaan ja matka eteni kivasti. Rajan jälkeen oli muutama kymmenen kilometriä ajoa ekaan yöpymiseen Hamariin. Vanhaan olympiakylään oli tehty viihtyisää huoneistomajoitusta, ruokaakin sai samasta paikasta. Suihku, ruoka ja iltaolut ajopäivän päätteeksi, niin jo sitä taas kelpasi ihmisen olla! Ajoa päivälle tuli tuommoiset 600km.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina 9.7.2023 suunnattiin Hamarista pikkuteitä Oslon ohi Köningsbergiin. Taas oli kuuma ja matkalla pari taukoa. Köningsbergin jälkeen ekat spiraalit, kun laskeuduttiin Dalenin kylään ja noustiin sieltä ylös. Pari matkaajaa kävi tässä kohdassa omilla teillään ja katselivat paikallismaisemaa omasta perspektiivistä.
Tämän jälkeen suunnattiin suleskardveienille ja noustiin puurajan yläpuolelle. Tie on makee ajoi sitä kummin päin tahansa ja maisemat ovat henkeäsalpaavat! Tottahan niitä valokuvaustaukoja sitten muutamia tulikin. Yksi reissun pääkohteista oli Lyseveien, joka poikkeaa sulekardveieniltä. Lyseveienistä löytyy interwebin maailmasta kuvamateriaalia vaikka muille jakaa, ja onhan ne mutkat mainiota ajettavaa. Oikeastaan vielä parempi on tie, jota pitkin tullaan itse spiraalille. Mutkaa toisen perään riittää ja saa motoristin tuntemaan itsensä jälleen pikkupojaksi! Lyseveienin spiraalin yläpää lienee jossain 800m:n korkeudessa ja alapää on merenpinnalla. Pohjalle ajaa noin 10 minuuttia ja siellä oli seuraava leiripaikka kahdeksi yöksi. Itse ”kylässä” ei ole muuta kuin pari taloa, ei edes kauppaa, joten ruoka ja juoma on hyvin hinnoiteltua. Ilma oli pehmeää ja lämpimän paksua, olo oli oikein mukava! Päivän ajomäärä oli semmottinen 400km ja rapiat päälle.
Maanantaille oli suunniteltu Kjeragboltenin (tästäkin löytty valtavasti kuvia ja tietoa, kun kysyy herra kuukkelilta https://kohteenamaailma.fi/eurooppa/kjerag/) valloitus, mutta ilmojen haltija oli päättänyt toisin. Aamu oli sumuinen ja sitten rupesi satamaan. Sitkeitä kun ollaan, niin päätettiin lähteä kuitenkin kokeilemaan. Neljä meistä tosin päätti olla olematta sitkeä ja jäädä mökille ”muihin puuhiin”.
Kjeragbolteniin lähdetään Lyseveienin yläpäässä olevalta parkkipaikalta. Ensimmäinen kolmesta noususta on kaikkein pahin. 45 asteen kulmassa ylöspäin liukasta, märkää kalliota pitkin ja taivaalta tuli vettä koko ajan lisää. Kulkua helpottamassa on kettinkinen kaide, josta voi kiskoa itseään ylös. Puolen kilometrin ja 200m:n nousun jälkeen vedettiin happea ja valmistauduttiin toiseen nousuun. Välillä oli hiukan laskeutumista ja tasaisempaa. Toinen nousu on ensimmäistä helpompi, mutta rankka sekin. Toisen nousun jälkeen ruvettiin miettimään, että ollaan vasta puolessa välissä ja perille olisi neljän tunnin kävely ja kokonaisaika menisi kahdeksaan tuntiin. Tämä reissu ei tulisi onnistumaan ilman kunnollista valmistautumista, jota emme olleet suorittaneet. Kjeragbolten jää siis odottamaan uutta yritystä, joskus tulevaisuudessa.
Tiistaiaamuna kello soitti 5:00, kun Pekka Pouta oli varoittanut sadealueen lähestymisestä. Noustiin Lysebotnista ylös ja suunnattiin takaisin suleskardveienille. Sitä pitkin sitten edettiin Stavangerin eteläpuolelle. Matkalla loistava aamiaisstoppi keskellä ei mitään. Stavangerista eteenpäin tylsää tietä ja lauttaa. Tarkoitus oli suunnata Hardangerinvuonon reunaa Vossiin saakka. Pian Leirvikin jälkeen lähtee lautta, jotta päästään tuon tien 49 päähän. Google Maps ilmoitti lautalla, että aja pihalle ja vaikka lautalla ajojärjestelijä kysyi, että oletko ihan varma, niin juu juu ja pihalle. Satama olikin sitten väärä ja oltiin Huglon saarella jumissa kaksi tuntia. Odottelun jälkeen uudelleen lauttaan ja sitten oltiinkin taas reitillä. Tämän jälkeen on kivaa vuononrantaa pitkä pätkä, joka vesisateessa on TOSI pitkä pätkä. Olisihan se ollut mukava kuivana ajaa, mutta aina ei voi valita… Kyllä se sitten ajan mittaan tuli ajettua ja perille Vossiin tultiin illansuussa. Sitten kamppeet kuivumaan ja pizzalle.
Sitten koitti keskiviikko 12.7.2023 ja matka jatkui Vossista Sogndalin ja Norfjordeidin kautta Trollstigeniin. Aamulla oli vähän taas kostean oloista, mutta ei se sitten oikein sadetta saanut aikaan koko päivänä. Saatiin nauttia koko päivä upeasta tiestä ja maisemista. Sogndalissa sitten ihmeteltiin, että missäs Ville?!?!? Kaveri oli järjestänyt itselleen oman koskiseikkailun, joka on sitten ihan oma tarinansa ja se kerrotaan kerholla kavereiden läsnä ollessa.
Kun sitten porukka oli taas kasassa ja pulssia saatiin laskettua, niin taas kerran upeaa tietä ja maisemaa Nordfjordeidiin ja siitä edelleen Trollstigenin peikonportaisiin. Ja onhan se aina vaan todella sykähdyttävä paikka. Nyt varsinkin, kun sen pääsi hyvässä kelissä ajamaan ja näkemään. Portaiden alapäässä on leirintäalue, jossa on 11 henkilön mökki meille kahdeksi yöksi. Tuttu ja kiva paikka, mainion ajopäivän päätteeksi!
Ja seuraavana päivänä taivaiden herra päätti taas avata hanan… Tälle päivälle oli suunniteltu Atlantic Road ajaminen. Sinne on Trollstigenistä noin 100km ajoa, joten se oli ajateltu reissun lakipisteeksi. Vaikka vettä satoi, niin sinnehän sitä sitten lähdettiin, tosin kaksi kääntyi ekalta lautalta takaisin.
Eipä ollut hääppöinen reissu. Aika tylsää tietä Atlantin rantaan ja itse tie on pari siltaa peräkkäin. Hyvin on markkinoitu ja saatu jylhiä kuvia aikaiseksi, mutta ei se nyt niin ihmeellinen ole, että sitä varten kannattaisi pitkää matkaa ajaa. Reissun parhaat burgerit sieltä saatiin…
Takaisinpäin kun tultiin, niin ilma alkoi selkenemään ja toverin kanssa päätettiin lähteä vielä Trollstigenin peikonportaita lähteä kuvaamaan. Selkeällä ilmalla tuo kyllä laittaa hiljaiseksi, on se vaan niin upea!
Trollstigenin jälkeen alkoi niin sanotusti kotimatka. Oli perjantai ja 14.7.2023 reitti Trollstigenistä Dombåsin laaksoa pitkin Kölivuorten ylängölle ja Ruotsin Idreen. Dombåsissa havaittiin, että yksi takarengas ei kestä Suomeen saakka. Sitten soiteltiin ja selviteltiin, käytiin yhdellä kumikorjaamolla ja sitten toisella. Toisen kumikorjaamon naapurissa on liike, joka myy moottoripyöriä yms. Ja kas! Takapyörä löytyi!!! Ihan keskellä ei mitään oli siis paikka, josta löytyi oikean kokoinen takarengas moottoripyörään… Mikähän lienee todennäköisyys tälle?!?!? Sitten kun uusi kumi oli paikalla, niin rajan yli Ruotsiin, Idreen ja majoittuminen mökkiin, josta näköala tuntureille! Ei satanut, alkoi olla lämmintä ja tiekin oli ihan mairea.
Lauantaina nukuttiin hyvin ja lähdettiin, ehkä hiukan tiiviillä aikataululla ajamaan laivaan. Matkaa oli noin 600km ja lähdettiin 11:00 jälkeen. Reitti Idrestä Moran ja Falunin kautta Gävleen ja siitä Uppsalan kautta Knivstaan ja Kapellskäriin. Gävleen saakka tie on ihan ok, mutta sitten moottoritietä Knivstaan on aika tylsää. Ihan hyvin kerittiin, eikä tarvinnut kauheasti kiristää kahvaa. Laivassa sitten taas illallinen, sauna ja unta.
Sunnuntaina sitten oltiin 3656km:n jälkeen jälleen kerholla. Tuhansia mutkia ja uusia kokemuksia kertyi. Nyt punomaan uusia juonia ja uusia reissuja!!!
Tarinasta vastaa KK
VBMCC President