Romanian reissu 2024
Tiistai 16.7.2024
Heinäkuuta mennään ja perinteeksi muodostunut Vahanta Bikers MCC:n kesäreissu on aluillaan. Pitkinä ja synkkinä talven iltoina olemme juonineet reissun kohteeksi Romanian mutkatiet, Transfagarasanin ja Transalpinan. Näitähän on kehuttu maailman parhaiksi, ihan Top Gearin tv ohjelmassa asti.
Kello on 9:00 ja kerhosta viisi hullunrohkeaa elämäntapataiteilijaa on kokoontunut Käyräkujan kerholle. Luvassa on kaksi viikkoa tiivistä yhteiseloa ja motoristielämää. Ensimmäinen siirtymä on ajo Ylöjärveltä Helsinkiin Vuosaaren satamaan. Motaria mennään, joten paljoa kerrottavaa siitä ei ole. Vuosaaresta lauttaan ja lahden toiselle puolelle Muugaan. Tämä reitti on motoristin/autoilijan kannalta helpompi, kun ei tarvitse ajaa kummassakaan päässä keskustojen läpi.
Muugasta suunnattiin Pärnuun ja siellä majoituimme Sunrise majutukseen, joka on ihan hyvä yhden yön majoitukseksi. Illalla sitten vähän apetta rintaan ja valmistautumista seuraavan päivän koitokseen.
Keskiviikko 17.7.2024
Ensimmäinen oikea ajopäivä. Aamusta oli jo mukavan lämpöistä, kun startattiin Pärnusta Via Balticaa etelään, tarkoituksena ajaa läpi Baltian maat Puolaan saakka. Matkaa olisi rapiat 600km ja kun aamusta on jo lämmintä, niin helteeksi tuo muuttui päivän mittaan.
Via Baltica on melko tylsää, mutta ripeää siirtymää etelään päin ja matka joutui mukavasti. Vähän ennen Puolan rajaa oli mapsin mukaan jotain tietöitä ja lähdettiin sitten pikkupikkuteille, mutta eipä siinä, mukavia mutkia tuli matkaan. Pikku poikkeama uimarannalle ja sitten rajan yli Puolaan. Suwalkissa majoituimme Apartament Suwalski Zakatek huoneistossa, joka käsitti kolme makuuhuonetta. Huoneistoa vuokraa pariskunta, jonka toinen puolisko oli meitä vastaanottamassa ja päästi meidät ajamaan rautaportista sisäpihalle, joten rätkätkin olivat hyvin turvassa. Iltaa vietettiin ja korttia pelattiin… Ruoka oli hyvää ja halpaa.
Torstai 18.7.2024
Pitkä siirtymä Puolassa. Aamulla startattiin Suwalkista ja suuntasimme moottoritietä Varsovaa kohti. Suuntana ja päämääränä tälle päivälle oli Krakovan vanha kaupunki. Varsovan kohdalla oli monta kaistaa eri suuntiin ja liikennettä riittävästi. Joku sanoi jälkeenpäin, että Varsova olisi yksi Euroopan vaarallisimmista paikoista. Kai sitten niin, mutta mitään ei sattunut ja letka pysyi koossa. Tämä päivä oli edelleen siirtymää ja siksi ajoimme moottoritietä noin 600km. Kauas on pitkä matka, joten siirtymillä ei kannata kauheasti mutkitella, tulee muuten ajopäivästä piiiitkä.
Krakovasta majoitus oli varattu P&J Apartments Florianskasta, eli aivan vanhan kaupunkin ytimestä. Krakovan keskusaukiolle, Rynekille oli vain muutaman korttelin matka. Ajaminen itse vanhaan kaupunkiin oli haasteellista yksisuuntaisten takia ja vähän vedettiin ympyrää ja immelmannit, mutta perille päästiin.
Tämä keskeinen sijainti toi omat kuvionsa pysäköintiin, majoitukseen sisäänkirjautumiseen. Kun viedään rätkät parkkiin paikkaan A ja sisään kirjaudutaan paikkaan B ja majoitus on paikassa C, niin yhtälö on veikeä. Tähän mausteena vielä ajovaatteet ja +28 astetta, mutta olimme saapuneet reissun kaupunkilomakohteeseen, niin hilpeäähän tuo oli!!!! Iltaoluet ja ruoat Krakovan vanhassa kaupungissa, torin laidalla pistivät porukkaa hiljaiseksi, kun kaikki vaan seurasivat torin tapahtumia ja ihmisten toilailua. Kortin peluuta ja muuta iltaohjelmaa…
Seuraavan päivän käytimme kaupunkiin tutustumiseen. Auschwitziin olisi muutaman tehnyt mieli, mutta täyttä oli. Liput olisi sitten kuitenkin pitänyt ostaa etukäteen… Kävimme muutamalla eri Free Walkative kaupunkikävelyllä ja niiltä saa irti enemmän, kuin jos itsekseen hortoilee. Näitä kaupunkikävelyjä voi suositella muillekin.
Lauantai 20.7.2024
Aamulla startattiin helteisessä Krakovassa. Luvassa olisi pitkä ajopäivä Slovakian ja Unkarin kautta Romaniaan, Bologaan. Bologa on pienenpieni kylä keskellä ei yhtään mitään ja sinne oltiin siis menossa.
Krakovasta suunnattiin itään ja vähän matkaa motaria ajettua poikkesimme etelään Tatra vuoristoon, joka on sama jonoa Karpaattien kanssa. Tuossa kohdassa Tatra on enemmänkin kumpuilevaa mäkimaastoa, jossa oli kyllä ihan mukavaa mutkapätkää. Puolasta siirryimme aika pian Slovakian puolelle ja pikkuteitä pudoteltiin sitten vähän isommalle tielle ja tulimme Kosicen kaupunkiin. Taukoa pidellessä huomasin, että olemme seuraavaksi tulossa Unkarin kulmalle ja tarvitaan vinjetti. Etukäteen olimme jo ostaneet vinjetin myöhempää ajankohtaa varten, mutta tämä pikku lenkki Unkariin oli unohtunut. Niin siinä sitten huoltoaseman pihassa kännykkäpelillä ostimme kaikille Unkarin Vinjetit.
Matka jatkui ja tie oli aika pientä ja asfaltissa paikoin reikiä. Slovakia vaihtui nopsaan Unkariksi ja pikkuteitä pitkin ajoimme Debrecenin ohi Romanian rajalle. Kello alkoi olla jo ilta ja ilmoittelinkin majoitukseemme, että tullaan myöhässä. Romanian rajalla on rajatarkastus edelleen voimissaan ja se otti taas oman aikansa. Sitten kun päästiin rajan yli, niin kello meni vielä tunnilla eteenpäin, alkoi olla oikeasti jo myöhä.
Rajalta ajoimme vähän isompaa tietä Oradean ohi ja sitten tie vaihtui taas pienemmäksi. Samalla laskeutui myös hämärä ja pian sen jälkeen pimeä. Kun pimeä laskeutui, tie alkoi mutkitella ja mennä ylös alas. Olimme saapuneet Karpaateille. On siinä oma tunnelmansa ajaa pimeässä, saati sitten pimeässä vuoristossa.
Lähempänä puolta yötä saavuimme Bologaan. Pieni maalaiskylä ja ainoa valo oli keskellä kylää. Pysähdyimme siihen lukemaan karttaa ja pian olimme ystävällisten Romanialaiset ympäröimiä. Paikka johon pysähdyimme oli jonkinlainen ”kylän miesten kokoontumispaikka” ei mikään baari, vaan kaverit olivat pelaamassa pingistä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta jotenkin sain selvitettyä, että etsimme majoitusta. Eräs kylän miehistä lähti näyttämään reittiä ja pian olimme pilkkopimeässä mustalaisten leirintäalueella. Onneksi paikalla oli yksi nuori tyttö, joka puhui auttavaa englantia. Hänen avullaan otimme yhteyttä majoittajaamme ja tarkka sijainti selvisi. Saimme jälleen apua romaaneilta, kun moottoripyörät piti kääntää ahtaassa ja pimeässä paikassa. Pienen ajomatkan jälkeen löysimme majoittajamme ja hän ohjasi meidät navetan takana oleviin mökkeihin, jonka olimme vuokranneet yhdeksi yöksi. Little House Bologan mökki oli juuri sellainen, mitä meille oli mainostettu ja majoittajamme oli erittäin ystävällinen ja avulias. Kello oli jo paljon, joten kypäräkaljojen (ja kortinpeluun) jälkeen painuimme unten maille. 14h ajopäivä oli kyllä vienyt mehut…
Sunnuntai 21.7.2024
Aamu valkenee Bologassa. Aurinko paistaa ja on lämmin. Maisema kiinnostaa, koska olemme tulleet pimeässä perille. Mökin vieressä on puro ja olemme vuoristossa. Ei mikään alppimaisema, mutta kuitenkin. Jääkaapissa ei ole syötävää ja lähdemme kahteen Pekkaan etsimään kauppaa, jota ei löydy. Palamme kämpille ja laitan majoittajallemme viestiä. Kauppaan on mökiltä noin neljä kilometriä. Nälkäkiukun rajoilla hyppään rätkän selkään shortsit ja släbärit jalassa. Ajan niine hyvineen kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeet. Kun sitten keittelemme kahvia ja mussutamme aamupalaa, niin olo kohenee ja samalla mieliala. Tänään Transfagarasanin kautta Curtea de Argesiin!!! Matkan suunniteltu kohokohta tulossa.
Starttaamme Bologasta liikkeelle. Ensimmäisen kylän kohdalla letka katkeaa ja huomaan ajavani yksin. Pysähdyn ja taakseni pysähtyy auto. Vanhempi rouva tulee kertomaan minulle Suomenkielellä, että kaverisi jäivät edelliseen kylään. Mikä mahtaa olla todennäköisyys sille, että ajelet keskellä Romaniaa ja joku tulee puhumaan Suomea…
Porukka saadaan taas kasaan ja pientä paikallistietä ajettuamme tulemme moottoritielle. Moottoritietä riitti Sebesin ohi Sibiuun, josta jatkoimme paikallistietä, joka oli tällä kertaa hyvää sellaista. Paikallistien oikealla reunalla häämötti uhkaavan kutsuva vuorijono. Sitten käännyimme risteyksestä oikealle. Vähän matkaa ajettuamme pysähdyimme ja puimme lisää vaatetta. Ylhäällä olisi noin 15 astetta lämmintä, kun alhaalla noin 30.
Sitten alkoivat Transfagarasanin mutkat, joita sitten riitti seuraavat 110km. Top Gearin pojat ajoivat ohjelmassaan vain sen THE kohdan, mutta me ajoimme Transfagarasanin koko matkaltaan. Alkuun noustiin ja mutkiteltiin, mutkiteltiin ja noustiin. Karhu tuli tien varteen pentujen kanssa. Puut loppuivat. THE pätkän jälkeen on levähdyspaikka, jossa on näköalapaikka ja matkamuistomyymälöitä. Siinä kohden pidettiin pidempi tauko ja ihailtiin maisemat.
Matka jatkui ja taas mentiin mutkia lyhyitä suoria ja taas mutkia. Matkalla pysähdyimme suurella padolla ja otettiin porukkaa kasaan. Mutkapätkillä on vaikeaa mennä jonossa, joten ajoimme kukin omaa vauhtia ja välillä otettiin taas porukkaa kasaan. Karhuja tien vieressä. Upea on tämä(kin) tie keskellä karpaatteja. Korkeimmillaan käytiin noin 2200m korkeudessa, asfaltissa koloja jonkin verran, mutta upea kokemus kokonaisuudessaan.
Vuoren toista laitaa mutkitellen laskeuduimme Curtea de Argesin kylään. Osoitetta majoitukseen Autentic Adorabil Apartment ei ollut, mutta koordinaatit veivät (lähes) suoraan perille. Olimme varanneet meille asunnon ja kuvittelin, että meille on kokonainen talo vuokrattuna. Kun ajoimme pihaan meitä oli vastassa vanhempi pariskunta ja osoittautui, että meille on varattuna yläkerta heidän talostaan. Pariskunta oli erittäin ystävällinen ja asunto oli todella siisti ja pohjoismaisesti sisustettu. Rouva tuo meille vettä, kahvia, maitoa ja omatekemää omenaviinaa. Kysyy vielä, että tarvitsetteko vielä jotain. Häkeltyneenä pariskunnan ystävällisyydestä emme tietenkään osaa pyytää mitään. Saamme kuitenkin kysyttyä, että missä on kauppa. Pariskunnan mies on kotoisin Yhdysvalloista ja kumpikin puhuu hyvää englantia, joten keskustelu on helppoa.
Kauppa on paikallinen Prisma ja sieltä saadaan kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Iltapalaksi kasslerpihvit, perunat grillattuna ja salaattia kylkeen. Grillaamme ja ruokailemme ulkona ja ettien että on hyvä olo!!! Paikallinen olut on hyvää ja korttia pelataan. Siirrymme sisätiloihin, jotta pariskunta saa olla rauhassa.
Maanantai 22.7.2024
Curtea de Arges, Romania. Tälle päivälle ei ole suunniteltu siirtymää, joten vapaata ajelua olisi tiedossa. Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi: ajaa uudelleen Transfagarasan tai sitten Branin linnalle, joka tunnetaan myös Draculan linnana. Päädymme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kevyellä varustuksella lähdemme Romanian paikallisteille, jotka kuntonsa puolesta ovat aika lähellä meikäläisiä teitä, mutta liikennettä on neljä kertaa enemmän ja voimassa ovat vain viidakon lait. Nopein ohittaa. Keskikaistaa saa käyttää jne. Jo Puolasta lähtien keskikaistaa on käytetty ahkeraan ja täällä se on tapa. Oli siihen aluksi vaikea oppia… Mitähän Tampereella sanottaisiin, jos mentäisiin keskikaistaa.
Branin linnalle matkaa oli noin 100km ja sinne saavuttiin lämpöisessä kelissä, joten pyörät parkkiin ja kevyttä päälle. Linnaan ostimme liput jo etukäteen, niin pääsimme suoraan turistijonoon. Linna itsessään on ihan kiva kohde, jossa voi todeta, että ihminen on aika peto toiselle ihmiselle ja on monta tapaa, millä voi toista kiduttaa. Herra Dracula ei ollut kotona…
Palasimme samoja latuja Curtea de Argesiin ja vain yksi eksyi matkalla. Prismasta haimme ruokaa ja juomaa, jota sitten grillailimme illansuussa. Pitkään rupattelimme isäntämme, Timothyn kanssa ja hän kertoi meille elämäntarinaansa. Entinen motoristi kun oli, niin tarinaa riitti.
Tiistai 23.7.2024
Aamulla teimme lähtöä Curtea de Argesista. Tavaroita pakatessa osoittautui, että Timothyllä on yritys, joka tekee silkkipainoa ja brodeerausta. Laitteet olivat hänen piharakennuksessaan ja hän työskenteli siellä parhaillaan. Seinällä roikkui t-paita, jossa on karttakuvana Transfagarasanin tie. Kehuin paitaa hienoksi ja hän lahjoitti sen. Yritin maksaa paidasta edes jotain, mutta ei ottanut rahaa vastaan. Tilasimme sitten porukalla Timothyltä jokaiselle oman paidan, jotka toimitettaisiin postilla suoraan Suomeen. Tämä yksi yksilö, jonka sain lahjaksi tulee päätymään kerhon seinälle koristeeksi. Lopulta jätimme hyvästit Curtea de Argesille.
Suuntasimme paikallisteitä Novacin pikkukylään, jossa toppasimme huoltoasemalle. Matkamme seuraava kohde alkaa tästä. Transalpina.
Transalpina on eri tyylinen, kuin Transfagarasan. Se menee korkeammalla ja on ehkä aavistuksen loivamutkaisempi. Lisäksi se on vielä pidempi, kuin Transfagarasan, pituutta sillä on 140km!!!
Huoltikselta lähdettiin sitten jyrkkään ylöspäin ja mutkat alkoivat. Neulansilmää ja loivempaa perä perää. Puut loppuivat ja oltiin ylhäällä. Sitten tuli taas mutkaa, jonka jälkeen mutkaa, välissä ehkä lyhyttä suoraa ja sitten mutkaa…. Pitkään mentiin ylöspäin välillä pysähdellen ja kuvia ottaen. Sitten kun oltiin ylhäällä ylhäällä ja pilvet loppuivat, niin oli ruokatauon aika. Söimme paikalliset makkaraperunat matkamuistomyymäläkioskiravintola paikassa ja maisemat oli enemmän kuin kohdillaan!!! Sitten yksi pöljä meidän porukasta lähti kokeilemaan maastoajoa ja onneksi sekin meni hyvin.
Ruoan jälkeen lähdimme tiputtelemaan alaspäin Transalpinaa ja tuntui, että ei näistä mutkista tule ikinä loppua. Tämä tie on kyllä heittämällä paras tie ikinä, jopa parempi kuin Transfagarasan. Tietysti makuasioita, mutta mielestäni näin.
Sitten loppui mutkat. Tulimme Sebesin lähelle jälleen, nyt toki lähestyimme etelästä päin. Sebesistä Timisoaran suuntaan menee moottoritie ja sitä pitkin pääsimme lähes perille. Tie ei vielä ole valmis ja siirryimme paikallistielle. Tiellä oli tietyö ja jonoa muutama kilometri. siirryimme keskikaistalle ja pujottelimme jonon keulille. Poliisikin tuli vastaan, mutta sekin vaan naureskeli… on tämä vaan metkaa… Saavuimme illan suussa Timisoaraan. Löysimme osoitteella perille ja seutu näytti epäilyttävältä ja rähjäiseltä. Sain etukäteen kaikki mahdolliset ovikoodit ja turvallisuusohjeet sun muut ja niiden avulla saimme rätkät hieman epäilyttävän oloiselle sisäpihalle. Lovely & Cosy asunto oli erittäin mallikas, mutta toinen ilppi oli juuri mennyt rikki ja yö oli kuuma. Kulmilla oli pieni kauppa, josta saatiin apetta ja taas oli hyvä olla. Majoitus keskellä Timisoaraa on kokemus ja tulihan sekin testattua.
Keskiviikko 24.7.2024
Edellisen iltana olimme tehneet reittisuunnitelmaa sen mukaan, että ajaisimme Timisoarasta Serbian kautta Unkariin, Balatonille. Serbia ei kuulu mihinkään Schengeniin, eikä kait mihinkään unioniin, niin rajoilla on tietenkin tarkastukset. Mennessä päästiin aika kivasti ja ajoimme Kikindan kaupunkiin. Todettiin, että nähty on ja äkkiä pois. Otimme suunnaksi Unkarin vastaisen rajan ja siihen nyt ajoi sitten noin tunnin. Unkarin vastaisella rajalla mennään ensin Serbiasta ulos, tämä kävi ihan nopeasti, mutta sitten kun piti päästä Unkariin sisälle niin jopas! Jonoa pari kilometriä ja oli KUUMA!!!
Jono kuitenkin loppui sitten aikanaan ja päästiin Unkariin. Jostain syystä Serbian jäljiltä kaikilla oli kännykät enemmän tai vähemmän sekaisin…
Rajan jälkeen alkoi Unkarin pustan ylitys. Tasaisempaa, kuin pohjanmaalla. Maanviljelystä ja sitä rataa. Matkaa ei ollut pitkälti ja ilman suurempia kommelluksia aloimme lähestymään seuraavaa kohdetta, Balaton järveä ja siellä tarkemmin Balatonfüred nimistä kylää. Osoitteen perusteella päästiin taas ikään kuin sinne päin ja soitin isännälle. Noin 10 min kuluttua saapuikin pikkuinen ukkeli näyttämään meille, missä nukkuisimme seuraavat kaksi yötä.
Kahden tontin välissä kulki noin metrin levyinen käytävä, jota pitkin ajettiin tontille, jossa mökkimme oli. Mökki oli siisti, mutta parhaat päivänsä nähnyt. Rätkille oli turvallinen ja suojaisa paikka ja kun kypärät saatiin päästä, niin naapuritontilta kysyttiin, että Suomestako olette… Eli naapurissa Suomalaisia… ja taas, millä todennäköisyydellä?
Illalla käytiin sitten kävellen kylillä. Rantaravintolassa syötiin paikallista ja burgeria edulliseen hintaan, Florintilla kun ei kauheasti ole arvoa. Kaupasta iltapalaa vielä ja kämpille. Illalla vielä (yllätys, yllätys) kortinpeluuta ja sitten maate.
Torstai 25.7.2024
Rantapäivä. Lepäilyä, palautumista ja kylillä palloilua. Mukavaa vaihtelua. Harrin Harrikkaan haettiin jarrupaloja ja nekin löytyivät 10km:n päästä meidän majoituksesta. Harrikka pajalle ja Harri kyydillä kämpille… pelottavaa… Illalla perinteistä toilailua ja unta kaaliin.
Perjantai 26.7.2024
Pitkä siirtymä Balatonilta Slovakian ja Tsekin läpi lähelle Saksan rajaa. Balatonilta heräiltiin ja laitettiin kamat kantoon. Isäntä kävi tsekkaamassa, että mökki on edelleen pystyssä. Vain yksi antautunut puutarhatuoli. Selvisimme aika pienillä vaurioilla ja pääasia, ettei. ketään sattunut.
Ihan ensimmäiseksi ajoimme hakemaan Harrin Harrikkaa, joka oli jo lähes valmiina odottamassa. Kun Harrille saatiin Harrikka alle, niin reissu jatkui. Lähdimme huoltikselta liikkeelle kohti Slovakiaa ja viimeinen meistä jäi hieman jälkeen. Tätä myöhemmin ihmeteltiin ja kaveri oli törmännyt paikalliseen jyväjemmariin, jolla oli kärryssä roinaa, kuorma oli pettänyt ja levinnyt keskelle tietä, osuen samalla kaverin sivulaukkuun. Tästä selvittiin pienellä osumalla ja matka jatkui.
Unkarista Slovakiaan paikallistietä ja Slovakiasta Tsekkiin moottoritietä. Praha on edelleen liikenteellisesti aivan toivoton. Koko kaupunki on yhtä isoa ruuhkaa ja siitä selviytyäksemme katsoimme parhaaksi käyttää jälleen keskikaistaa. Onneksi sitä ei kukaan pidä pahana. Prahasta päästiin läpi melko hyvin ja ruuhkat jäivät taakse. Moottoritie jatkui, kunnes Teplicen kohdalla poikkesimme Jiloven suuntaan. Jilovessa ole hieman vaikeuksia löytää majoitusta, mutta löytyihän sekin lopulta.
Meitä vastassa oli sydämellinen nuori pariskunta ja todella hyvätasoinen asunto. Tällä kertaa me asuimme alakerrassa ja he yläkerrassa. Kun sitten kysyimme missä on kauppa ja ravintola, niin isäntä (joka sattui olemaan harrikkamiehiä) lähti meitä kyyditsemään kylille, eikä suostunut ottamaan korvausta vastaan. Ravintola oli veikeä paikallinen, eikä yhtään tiedetty, mitä tilattiin. Osoittautui, että ruoka ja paikallinen olut olivat aivan erinomaisia ja ehdottoman edullisia.
Isäntä tuli vielä hakemaan meidät takaisin kyliltä majoitukseen ja täytyy sanoa, että ystävällisyys oli suorastaan mykistävää. Ei tällaista ole ollut ikinä missään!
Lauantai 27.7.2024
Tsekistä lähdimme polkemaan moottoritietä Travemündeen. Edessä 600km sitä itteensä. Onhan se tylsää, mutta sillä tavalla pääsee nopeasti pitkälle. Ajan tappamiseksi kävimme Hampurissa Miniatyre Wunderlandissa. Hauska ja veikeä paikka, jossa ehdottomasti kannattaa poiketa matkan varrella, jos se menoihin sopii.
Illalla noin 23:00 aikaan olimme sitten Travemünden satamassa ja edessä olisi pari päivää laivassa Itämerellä. Hyvä se on vähän huilata ennen kotiin paluuta.
Maanantai 29.7.2024
Laiva oli aamulla noin klo 10:00 Helsingissä. Ajo kotiin moottoritietä. Ei korulauseita.
Loppusanat:
Matkustaminen on avartavaa, näkee uusia ihmisiä ja uusia kulttuureja. Elämyksiä. Moottoripyöräily tuo matkailun oman twistin ja ulottuvuuden, joka tuo matkailuun tiettyä lisämakua ja elämyksellisyyttä. Tällä reissulla erityisiä asioita olivat tietysti Transfagarasan ja Transalpina, jotka ovat motoristille yhden unelman täyttymys. Reissu oli kuitenkin niin suunniteltu, että meillä oli matkan varrella motoristiloma, kaupunkiloma ja rantaloma. Kokonaisuus oli varsin onnistunut. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin ovat ihmisten auttamishalu ja ihmisläheisyys. Mielikuva itä Euroopan vaarallisuudesta on todella kaukaa haettua ja vanhanaikaista ajattelua, sen saimme todeta matkan ajalta. Matka oli erittäin monipuolinen, avartava ja ajatuksia herättävä.
Kaksi viikkoa reissua ja 5200km maantietä tuli nähtyä. Ainoa ”kupru” oli Harrikan takajarrut, saamme olla onnekkaita siitä, ettei mitään mennyt rikki eikä vahinkoja sattunut. Kohta on taas talvi aikaa miettiä seuraavaa kohdetta!