Ympäri ämpäri Suomea ja vähän yli…
5.7.2021 – 11.7.2021
Maanantaiaamu valkenee aurinkoisena ja kuumana, kuten joka päivä tällä viikolla. On kesä 2021 ja helteet ovat alkaneet jo kesäkuun puolesta välistä. Vahannan pataljoona kokoontuu perinteisesti Kyrönlahden ST1:llä klo 6:00 aamulla kuuden yksikön vahvuudella, suuntana pohjoinen.
Ensimmäisen ajopäivän reitti kulkee reittiä Ruovesi – Multia – Viitasaari – Pielavesi – Iisalmi – Suomussalmi. Kilometrejä päivälle tulee noin 600 ja Iialmessa vietetään lounastaukoa ja siestaa uimarannalla. Päivä on kuuma ja hiki virtaa… Suomussalmessa ollaan illansuussa ja käydään vielä Raatteen tiellä.
Toinen ajopäivä ottaa tiukan linjan kohti pohjoista. Suomussalmelta reitti kulkee Taivalkoski – Syöte – Posio – Autti – Kemijärvi – Sodankylä – Inari. Aamutuimaan lähdetään jälleen ajamaan, jotta olisi hiukan viileämpää ajaa. Ennen Taivalkoskea myrsky on käynyt tekemässä tuhojaan ja metsää on kaatunut pitkältä matkaa. Pikku-Syötteellä keittiömestari Tuominen on jälleen meitä vastassa, ei kuitenkaan kauha ojossa, vaan muuten terhakkaana. Pikku-Syötteellä lounastetaan ja ihaillaan maisemia. Poroja alkaa olla liikenteessä. Pikku-Syötteeltä lähdetään liikkeelle, eikä keritä kuin Livojärvelle, niin Road Captain laittaa vilkun vasemmalle, ja hyvä näin. Vieressä on pitkä luonnonhiekkaranta ja porukka on kuumissaan. Ei muuta kuin varusteet veks ja uikkareita tilalle. Seuraava breikki on Kemijärvellä ja sieltä suunnattiin Sodankylään. Tässä vaiheessa Road Captain halusi soralle ja sitä riitti sitten Pelloon saakka. Pellossa saatiin eka ukkosrintama vastaan ja vedettiin muovia päälle. Sade loppui ennen Sodankylää, jossa otettiin taas hinkit täyteen. Vähän Sodankylän jälkeen tuli toinen ukkosrintama vastaan ja taas pukeuduttiin kumiin. Saariselkä ylitettiin salamoiden leiskuessa ja sateen piiskatessa. Ivalosta pysähdyttiin kauppaan ja tankille, sitten vielä tiraus matkantekoa Inariin, jossa majoituttiin kolmeen pikkumökkiin. Mäkärät ottivat reissumiehet ilolla vastaan. Päivä kruunautui iglusaunaan, josta näkymä Inarijärvelle ja pulahdus vilpoiseen Inariin.
Seuraava ajopäivä oli päivälenkki ja paluu Inariin. Koko reissun ajan arvottiin, pääseekö Norjaan vai ei. Noh, pitihän se kokeilla, joten Inarista reitti Utsjoelle ja sieltä Nuorgamiin. Utsjoelta pääsi yli vain tavaraliikenne ja siitä ei viitsitty edes kokeilla. Nuorgamista päästiin yli, kun oltiin rekisteröidytty Norjaan tulijoiksi kännykkäsovelluksella ja käyty pikaisesti koronatestissä. Terveyssisarilla oli tauko, joten meilläkin oli noin tunnin tauko. Nuorgamista ajettiin jäämeren rantaa huikeissa maisemissa ja olihan se ihan pakko myös käydä uimassa jäämeressä. Ja olihan se mukavan vilpoisaa. Kirkenesissä käytiin syömässä kiinalaista ruokaa ja sitten ajettiin Näätämön kautta takaisin Suomeen. Rajasta päästiin heittämällä sisälle. Takaisin Inariin tultiin ripeää marssivauhtia Sevettijärven kautta, sillä sauna odotti meitä.
Neljäs ajopäivä oli kilometreiltään lyhin. Reitti kulki Inari – Sodankylä – Kittilä – Äkäslompolo kaikilla muilla paitsi Gessumiehellä, joka kulki omia polkujaan kairassa. Tapasimme hänet jälleen Kittilässä. Matkalla tuli jälleen vettä salamoiden kera, mutta eipä se liioin matkantekoa haitannut. Äkäslompolossa haettiin avaimia ja petivaatteita mökkiin. Sitten kun saatiin tavarat paikoilleen ja majoituttua mökkiin Äkäslompolon rannalla, oli aika rillata. Hämmästys oli suuri, kun kaupasta tuli kasviksia, kalaa ja pikkuisen naudanlihaa vartaassa. Pojista on selvästi kasvanut miehiä!
Seuraavana päivänä ei ajettu, muuta kuin pieniä siirtymiä. Majoitus oli varattu kahdeksi yöksi ja toiminta oli vapaata. Muutama hullu lähti alamäkipyörää kokeilemaan, ja tietäähän se kuinka siinä käy. Fiksummat tekivät muita juttuja.
Viides ajopäivä oli kaikkein pisin ajorupeama. Reitti kulki Äkäslompolo – Rovaniemi – Ranua – Puolanka – Vuokatti – Juuka – Koli noin 700km. Päivä oli pitkä ja kilometrejä kertyi. Majoituimme kuitenkin hyvällä mielellä Pielisen rannalla olevaan mökkiin.
Seuraava, ja viimeinen ajopäivä alkoi pienellä siirtymällä Kolin huipulle aamiaiselle ja kävipä Ukko-Kolilla muutama sankari. Upeat ovat nämä kansallismaisemat! Noin puolen päivän aikaan otettiin suuntaa kotiin päin. Reitti Juuka – Juankoski – Siilinjärvi – Maaninka – Viitasaari – Karstula – Ähtäri – Virrat – Kuru noin 360km. Juukan jälkeen tie muuttui kunnoltaan kohtalaisen heikoksi, sitten lensi reksiterikilpi yhdeltä ja kaasuvaijeri katkesi toiselta. Pienten korjaus ja modifiointitoimenpiteiden jälkeen päästiin jatkamaan matkaa. Viitasaarella käytiin pizzalla ja Kannonkoskella uimassa. Muuten matka eteni reippaasti ja Kyrönlahden ST1:llä oltiin illalla noin 20:00. Kilometrejä reissusta kertyi liki 3500, runsaasti hienoja kokemuksia ja maisemia. Taas on talvella paljon muisteltavaa, ihmeteltävää ja naurettavaa.