Päivä 1. maanantai
Maanantaiaamuna 14.7. kokoonnuimme Käyräkujan kerholla. Edessä olisi kahden viikon turnee etelä-Eurooppaan. Kohdemaaksi tällä kertaa oli pitkällisten keskustelujen jälkeen valikoitunut Montenegro ja Balkanin vuoristotiet. Kauas on pitkä matka, kun Suomesta lähdetään. Tiedossa olikin noin 5000km yhdessäoloa ystävien ja moottoripyörien kesken.
Starttasimme Ylöjärveltä Helsingin suuntaan ja moottoritietä köröteltiin Katajanokalle, Viking Linen terminaalille. Kuumaa oli ja Helsingin keskusta oli tukkoinen paikka. Kun satamaan päästiin, niin jo helpotti, kun sai kevyempää ylle.
Laivassa yksi nimeltä mainitsematon Marko huomautti, että eikös reissusuunnitelmassa ole virhe, kun pitäisi olla viimeisessä majoituksessa ja laivassa yhtä aikaa??? No niinhän se sitten oli päässyt tapahtumaan. Tarpeeksi kun hinkaa suunnitelmaa, niin kyllähän sille sokeutuu… Ei siinä sitten muuta, kun Kotorin majoituksen jälkeen kaikki majoitukset peruttiin ja varattiin uudet. Sitten laadittiin uusi reitti, joka on huomattavasti suorempi ja nopeampi.
Tallinnaan päästyämme, otimme suunnan Via Balticaa etelään. Ensimmäinen etappi olisi Latviassa, Jürmalassa. Perille saavuimme illansuussa ja majoituspaikka löytyi varsin helposti. Sitten majoittumistoimenpiteet ja ruokaa etsimään. Onneksi läheltä löytyi pizzeria, niin tämäkin asia oli hyvin hoidossa. Ilta oli mukavan lämmin, joten muutaman iltaoluen jälkeen nukkumatti kutsui.
Päivä 2. tiistai
Aamulla heräilimme Jürmalassa hyvissä ajoin ja odottelimme, että respaan tulisi henkilökuntaa aamiaista laittamaan. Ei mikään loistosuoritus, mutta sen verran apetta rintaan, että pääsi aamutoimiin ja liikenteeseen.
Reitti oli tuttua puskaränniä Baltian läpi Puolaan. Latviassa ja Liettuassa tuntui melkoisesti lisääntyneet keskinopeusvalvonnat. Ne pitivät keulamiehen tarkkaavaisuuden yllä. Puolassa ajoimme Lomzan kaupunkiin, jossa oli reissun seuraava etappi. Majapaikka löytyi hyvin ja sen yhteydessä oli ravintola, joten ruokaa ei tarvinnut etsiskellä.
Päivä 3. keskiviikko
Aamulla olikin pilvistä… Hotellilla aamiainen ja valmistautumaan päivän koitokseen. Sadetta lupailtiin Lomzasta Varsovaan saakka. Huonoja kelejä ei tunneta, vain huonoja varusteita. Kumia päälle, niin kyllä se reissu niinkin taittuu. Vettä tuli enemmän ja vähemmän Varsovaan asti ja vähän sen jälkeenkin. Sitten sai ottaa kumipuvun pois päältä ja nauttia auringosta.
Tämän etapin päämäärä oli Krakovan vanhakaupunki. Sen saavutimme alkuillasta ja tällä kerralla navigointi meni nappiin (kun tietää mihin on menossa). Majoituimme hotelli Polleraan, joka on aivan vanhan kaupungin ytimessä. Sitten kylille kiertelemään ja ihmettelemään.
Päivä 4. torstai
Tänään ei ajettu, oli huilipäivä. Aamulla vähän tihuutteli vettä ja mietittiin, että minne mennään. Päädyimme Wieliczkan suolakavokselle, 130m kiven sisään. Siellä meni puolipäivää ja tultiin takaisin Krakovaan, mutta tällä kertaa juutalaiskaupunkiin Stare Nowylle, uudelle torille. Torilla oli paikallista kuhinaa mukavasti ja nappasimme ruokaa, kuka mitäkin. Suurin osa kallistui paikallisen Zapiekankin kannalle. Illalla korttia ja pari iltaolutta.
Päivä 5. perjantai
Aamulla startattiin Krakovasta aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Matka jatkui etelään päin kohti Tatravuoria, joissa on ihan mukiin menevää mutkapätkää. Krakovasta ajoimme motaria pätkän länteen ja sitten Tatralle. Muutama tunti ajoa ja oltiinkin sitten jo Slovakian puolella, eikä ihan hirveän kauaa mennyt kun oltiin jo taas rajalla. Tällä kertaa vuorossa oli Unkari.
Rajan ylityksen jälkeen ajoimme hetken matkaa Budapestin liepeille ja siinä pidettiin taukoa ja tsekkailtiin vähän eri reittivaihtoehtoja. Emme lähteneet Budapestin keskustaan pujottelemaan.
Valitsimme tässä kohdassa moottoritien, koska alkoi olla jo iltapäivä ja majoitukseen, Villanyn kylään oli vielä muutama sata kilometriä matkaa. Matkalla vastaan tuli muutama sadepilvi ja laitettiin kumit päälle. Vettä ei kuitenkaan paljoa tullut tällä kertaa ja loppumatka lasketeltiin kuivassa säässä.
Illan tultua saavuimme Villanyyn ja majoituimme pieneen perhemajoitukseen. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta saimme huoneet ja selvityksen siitä, että aamiainen tarjoillaan eri rakennuksessa, saman pihapiirin toisella puolella. Palvelu oli erinomaista.
Emännältä kysyin, mistä saisimme ruokaa ja hän viittoi suuntaa, noin kilometrin päässä olisi ravintola. Suihkurundin jälkeen matkaan ja kappas, kylällä olikin useampi ravintola auki! Kaikki viinibaareja… oltiin viinin viljelyalueella, niin sitten silleen. Ravintolassa tilattiin sitten pari pulloa viiniä, juustotarjottimet alkuun ja paikalliset kaalikääryleet pääruoaksi. Ja oli kuulkaa sitten niin herkkua, että voi morjens!
Päivä 6. Lauantai
Hellettä heti aamusta, lupaa hyvää ja raskasta ajopäivää. Aamiainen Villanyssä, kamat kantoon ja tien päälle. Maalaistietä Kroatian rajalle ei ollut kuin noin 45min matka. Rajaa sinänsä tässä kohtaa ei juuri huomaa, mutta kyllä siellä jonkunlainen asema on joskus ollut.
Kroatia on tuossa kohdassa aika ohut suikero ja sen ajoi nopsaan läpi. Olimmekin jo pian saapumassa Bosnia – Hertzegovinaan. Tässä kohtaa matkapuhelimista otettiin sukkelaan roamingit sun muut datayhteydet pois päältä, kun mentiin eu:n ulkopuolelle. Datahinnoittelu on aivan posketonta.
Rajan jälkeen mutkiteltiin paikallistietä Sarajevon liepeille, jossa oli pätkä moottoritietä. Sarajevon kohdalla poikettiin jälleen paikallistielle, joka kulki Bosnian ja Montenegron rajaa myötäillen kohti merta. Tie on vuoristoista mutkatietä ja hymyn kare pyrki toistuvasti suupieleen.
Illansuussa puikattiin rajan yli Montenegroon. Alkoi tulla pimeä, mutta se toikin vain hienoja hetkiä mutkitteluun lisää. Tie oli todella hyväkuntoista ja mutkaa tuli vain toisen perään! Koettiin ajaessa illan punainen hetki ja sininen hetki, sitten yhtäkkiä oli aivan pimeää, maagista suorastaan.
Tie alkoi laskeutumaan vuorilta alaspäin kohti merta ja Kotorin lahtea. Meren lämpö ja kosteus tulvahtivat vastaan kun lähestyimme Kotorin lahden rantatietä. Ilma oli paksun, pehmeän, suloista ja lämmintä. Rantatietä ajoimme Kotoriin ja majoituimme kolmeksi yöksi kahteen huoneistoon. Päivä oli pitkä ja kuuma, mutta myös oikein antoisa.
Päivä 7. sunnuntai
Nyt ei ollut kiire mihinkään. Tälle päivälle oli suunniteltu Kotorin spiraali ja käynti Albaniassa, ajamassa ah20 tie. Aamiaisen löytäminen oli vähän kiven takana, koska oli sunnuntai ja kaupat ei näissä maissa ole silloin auki. Huoltikselta löytyi kuitenkin kaikki, mitä tarvittiin ja saatiin päivä käyntiin.
Valmistauduimme pikku ajolenkille reilun 30 asteen helteessä. Albaniaan oli matkaa noin 100km ja ajateltiin poiketa siellä ja tulla takaisin.
Majoituksesta pääsi suoraan tielle, joka johtaa Kotorin spiraalille. Matkaa siihen oli muutama kilometri ja sitten alkoi mutkat. Kaasua, mutka, kaasua, mutka…. Vuoren reunaan kiivettiin meren pinnan tasolta noin kilometrin korkeuteen, ja maisemat varsin mukiin menevät! Valokuvia piti vähän väliä räpsiä tietty. Spiraalin jälkeen alkaa tosi metka vuoristotie, jonka mutkat ovat nopeita ajaa, pinta on hyvää asfalttia ja niitähän motoristi kiittää. Ajoimme mutkatietä Cetinjen kylään asti ja topattiin tankille. Tässä kohtaa kuumuus teki ajamisen haasteelliseksi ja päätimme, että Albania jää nyt haaveeksi. Sen verran tuskaisaa oli kuumuudessa eteenpäin pyrkiminen. Ajoimme siis samaa latua takaisin Kotoriin.
Päivä 8. maanantai
Huilipäivä 2, ei ajoa. Rannalla löhöilyä ja vanhaan kaupunkiin tutustumista kävellen. Kuumaa oli!
Päivä 9. tiistai
Kotimatka alkakoon! Aamulla hyvissä ajoin liikkeelle ja Tivatin kautta Kotorin niemenkärkeen, josta lautalla ylitys huikeaan 2,50€ hintaan. Tällä tavalla oikaistiin noin tunnin ajo Kotorin lahden ympäri. Lautalta ajo rantatietä Herceg Noviin, jossa otettiin tankit täyteen ja sitten rajalle. Palattiin Kroatiaan ja eu:n alueelle. Ennen Dubrovnikia oli tarkoitus pitää pulahdustauko, mutta portit ja rannan tukkoisuus estivät suunnitelman.
Kuumassa säässä ajoimme Dubrovnikin ohitse ja paikallistietä niin kauan kuin sitä piisasi. Jossain vaiheessa ennen Splitiä tie muuttuu moottoritieksi ja sitä sitten Karlovaciin saakka. Matkalla eräs toveri kertoi hyvän vinkin helteessä ajamiseen. Kastele aluspaita, niin helpottaa… ja nyt vasta tuli mieleen! Olisi aikaisemmin kertonut, niin olisi Kotorissakin varmaan päässyt pidemmälle. Tuo vinkki on kyllä erinomainen, ihan kuin olisi laittanut ilmastoinnin päälle!
Illalla saavuimme Karlovaciin ja majoituspaikka löytyi paikallisesta lähiöstä, joka ulkoapäin vaikutti varsin epämääräiseltä. Huoneet olivat kuitenkin todella asialliset ja ilmastoidut, joten kaikki oli aivan mallillaan. Ruokaa kyliltä ja muutamat iltaoluet.
Päivä 10. keskiviikko
Aamulla Karlovacista ei tahtonut löytyä aamiaista. Paikallisesta pikkukaupasta ostettiin jotain ensi hätään ja suunnattiin tien päälle. Ekalla tauolla sitten tankattaisiin lisää. Karlovacista suuntaa Zagrebiin ja siitä edelleen Sloveniaan. Sitä kesti noin. 80km ja olimmekin jo Itävallassa. Itävalta halki ja Saksaan, ennen Regensburgia sijaitsevaan pikkukylään nimeltä Velburg.
Majoituksemme sijaitsi aivan pikkukylän ytimessä ja oli perinteinen Gasthaus tyyppinen ravintola ja majoituksen yhdistelmä, jota pariskunta pyörittää. Aivan loistava majoitus Zum Löwen!!! Hyvää paikallista olutta ja ruokaa edullisesti, eikä tarvinnut mistään kyliltä lähteä sitä etsimään. Tätä voi kyllä suositella, jos sattuu etelä-saksassa liikkumaan.
Päivä 11. Torstai
Tylsä siirtyminen Velburgista Travemündeen. 700km matkaa, mutta se menee helposti ja nopeasti, kun autobahnilla pystyy ajamaan sen 150km/h. Ei mikään motoristin unelma, mutta kun ajetaan siirtymää, niin toimii hyvin. Velburgista lähtiessä satoi, mutta pian Nurnbergin jälkeen se loppui. Sitten heitettiin muovit pois päältä ja matka jatkui lämpimissä ja kuivissa merkeissä. Olivat Saksalaiset ja Itävaltalaiset keksineet erillisen Autobahn hinnoittelun. Jos bensa paikallisella asemalla maksoi 1,60€/l, niin baanalla se maksoi 2,40€/l. Sama päti kaikkeen hinnoitteluun… Erikoisia ovat nuo Saksalaiset…
Illalla saavuimme Travemünden satamaan. Reissu oli käytännössä ohi tässä kohtaa, sillä edessä on reilu vuorokausi laivalla maleksimista ja sitten pikainen riipaisu Helsingistä Ylöjärvelle.